Turkmenistan on suljettu diktatuuri, jolla on huomattavat öljy- ja kaasuvarat. Maan nyttemmin jo edesmennyt diktaattori Saparmurat Niazov kirjoitti Ruhnaman eli Sielun kirjan ohjeeksi ja laiksi kansalaisilleen. Ruhnama rajoittaa turkmenistanilaisten sananvapautta ja ihmisoikeuksia, ja se vaikuttaa maassa edelleen diktaattorin kuolemasta huolimatta. Kansainväliset yritykset ovat alkaneet kääntää absurdia propagandakirjaa omille kielilleen bisnesmahdollisuuksien toivossa. Ylistämällä teosta yritykset ovat saaneet merkittäviä sopimuksia rikkaan diktatuurivaltion kanssa. Länsimaisten yhteistyökumppaneiden tuki puolestaan auttaa Turkmenistania pitämään diktatuurinsa elinvoimaisena ja tukahduttamaan opposition ja toisinajattelijoiden äänet. Pyhän kirjan varjo herättää kysymyksiä suurten yritysten moraalista ja velvollisuuksista. Voidaanko ahneuden ja hyödyn nimissä polkea ihmisoikeuksia?