”Et ole tietoinen siitä, ennen kuin osut siihen.” 

Mari Soppelan dokumentti suuntaa katseensa lasikattoihin, metaforaan työelämän näkymättömistä raja-aidoista. Puhe lasikatoista liitetään usein naisten mahdollisuuksiin kovapalkkaisiin johtajien pesteihin, mutta dokumentti kytkeytyy laajemmin työelämän rakenteellisiin ongelmiin naisten näkökulmasta käsin. Lasikatot ovat pitkiä oikeudenkäyntejä tasavertaisesta palkkauksesta, jatkuvaa oman osaamisen todistamista ja 85 sentin euroja. Aihetta ei voi olla tarkastelematta ilman intersektionaalisia risteytymiä: toisten näkymättömät lasikatot ovat toisille vankkaa betonia. 

Lasikatto osoittaa työelämän tilastojen todellisia vaikutuksia naisten elämissä ympäri maailman ja muistuttaa, ettei juridinen tasavertaisuus takaa vielä tasa-arvoa. Taustalla vaikuttavien syvään juurtuneiden asenteiden ja kirjoittamattomien sääntöjen purkaminen vaatii sukupolvien mittaisen työn.

Dokumentti seuraa kipeitä osumia lasikattoihin ja niistä läpi, mutta ei maalaile yksilön sankaritarinoita patriarkaatin ikeessä. Lasikattoja ei rikota yksin taikka oman voitontavoittelun nimissä, vaan tasa-arvon puolesta taisteleminen vaatii joukkovoimaa. Viiden vuoden aikana kuvattu dokumentti sijoittuu mielenkiintoiseen risteyskohtaan pandemian alussa ja sitä edeltäneinä vuosina. Koronapandemian vaikutukset työelämään ovat kurittaneet erityisesti naisia matalapalkkaisilla aloilla, ja tilastot työelämän tasa-arvosta ovat synkenneet voimakkaalla tahdilla. Taistelu tarvitsee jokaisen puolelleen. (Lähde:DocPoint)